|
Veikko
Vasama
POIMINTOJA MUORRAVAARAKAN RUOKTUN VIERASKIRJASTA
(katkelma)
Toivomme että Saariselkä ottaisi Teidätkin omakseen ja antaisi
Teille elonne kiireeseen rauhaisan keitaan, jonne voitte vaeltaa
vielä vuosienkin jälkeen.
Ja varmaan ottaakin, jos vain hiljaisina ja nöyrinä kuuntelette sen
kutsua.
Ja Sinä onnellinen vaeltaja. Suokoon Muorravaarakan Ruoktu Sinulle
leppoisan ja lämpimän lepopaikan.
Muorravaarakalla 29.7.1955
Imatran Lapinkävijäin p:sta
Olli Pesonen
25.4.56
Alammepa todella uskoa, että täällä Saariselällä
asustaa Meänteis tai joku muu ystävällinen tunturitonttu,
jonka erikoinen suosio seuraa meitä kesin-talvin.
Niinpä nytkin: Maanantaina +6 ja täysi sose. Jo tiistaina,
vaeltaessamme Laanilasta Luirojärvelle sää oli kylmennyt
ja keli parantunut, mutta tänään, hiihdellessämme Luirojärveltä
yli Sokostin tänne Muorravaarakalle olivat sekä sää että keli
niin erinomaiset kuin toivoa voi.
Yövymme ja jatkamme huomenna Sudenpesän kautta maantietä kohti.
Lähtiessämme 26.4.56 klo 8.00
Sää: Täysin tyyntä ja kirkasta
Lämpötila: -6
Hiihtokeli: 100% hankikeli
Kullervo Kemppinen Kauhava
Mauno A. Aho Rovaniemi
Martti Mansikkamäki Kauhava
Eino Nurmi
2.4.57
Yö meni mukavasti. kämppä oli lämmin, sekä sattui kaksi muutakin kulkiaa
oli kiva, kun ei tarvinnut yksin viettää iltaa.
Terv Paulus
Alkoi
sataa lunta niin että täytyy päiväyttää, odottaa Parempaa säätä.
Ja jatkaa sitten Matkaa Yli-Luirolle siis kotia.
Paulus Op. Magga
26-28.6.59
Marssittuamme
sateentihkussa Vongoivan kodalta tuntui sangen mielekkäältä löytää Muorravaarakan
kämpän kaltainen katos. Seuraavana päivänä suksimme (sukset vain
puuttuivat, lunta oli ajoittain riittävästi sekä ilmassa että maassa)
Ukselman ja Anterin
suuntiin luokitellen porolaitumia ja inventoiden kasvilajistoa. Lämpömittarin
pomppiessa
levottomasti edestakaisin kaiversimme jälleen kartakkeemme esille ja
häivyimme maisemaan
alas Muorravaarakkaa tavoitteena Raja-Joosef.
Teuvo
Ahti Espoo
Tapio Rintanen Helsinki
6-8.8.59
Tulimme Ruoktulle etsittyämme sitä pari vuorokautta - Harrijoen latvoilta.
Seurattuamme Muorravaarakkaa Lotjanankoskelta etelään käännyimme huomaamattamme
Harrijoen vartta pitkin koilliseen.
Otaksuttu 'Muorra' veti meitä koko ajan kovasti koilliseen ja lopulta
löysimme itsemme Kuikkapään juurelta, sen pohjoispuolelta. Tunturin
tunnistimme Kuikkapääksi sen laelta löytämästämme vieraskirjasta. Sen
jälkeen olikin helppo etsiytyä takaisin Muorravaarakalle. (jatkuu)
Antero Jyränki Anja Jyränki H:ki
|
