|
Veikko
Vasama
MOOTTORINPÄRINÄÄ KANSALLISPUISTOSSA
Työnsin
veneen vesille vietyäni lapset hoitopaikkaan. Sää ei
ollut paras mahdollinen, mutta ei sentään satanut. Evästä
oli muutamaksi päiväksi ja bensaa täyden tankin lisäksi
yhdeksän litraa.
Kanavassa
heikolta tuntunut tuuli puhalsi ulapalla navakasti suoraan vastaan;
hiljensin vauhtia paukutuksen käytyä sietämättömäksi.
Valkian Silmävaaran jälkeen pääsin ennen käymättömille
vesille ja palasin tutulle veneväylälle vasta lähellä
Luirojoen suuta. Tekoaltaan vedenpinta oli ylärajallaan ja joki
muistutti koivupökkelöiden reunustamaa vuonoa. Muita veneitä
ei näkynyt.
Repojoen
kiemuroissa harhauduin pari kertaa uopajaan, kun en suosiolla ymmärtänyt
kääntyä täyttä 180 astetta. Ajatellun leiripaikan
kohdalla Keskisuvannonmaassa veneeseen näkyivät laavun ruoteet,
rannalle noustuani huomasin maatuneen hirsikehikon. Joku oli äskettäin
kaatanut kelon ja saanut polttopuuta yli oman tarpeen. Viritin louteeni
siihen.
* * *
Heräsin
puoli seitsemältä ja pääsin liikkeelle ennen kahdeksaa.
Sää oli tuhruinen. Vetisestä kesästä huolimatta
suon ylitys onnistui hyvin. Pysähdyin kuvaamaan Iskelmävaaran
rinteessä, missä vaaleanvihreää korpiluppoa riippui
kuusen oksissa sakeina tuppoina. Joku oli metsällä samassa
vaarassa, koira haukkui ja kuului laukauksia. Suovainlammella ääntelivät
joutsenet.
Tuohtuneet
retkeilijät olivat valittaneet UK-kansallispuiston toimistolla,
että vaaran luoteispuolisella rinnesuolla oli pärtsäilty
ties millä ajoneuvoilla. Puistonjohtaja KH halusi kuulla minun
arvioni tilanteesta.
Kahdella
mönkijällä oli ajettu suon halki ja palattu toista reunaa
takaisin. Lisäksi näkyi joitakin vanhempia jälkiä.
Minulle näkymä ei ollut mitenkään poikkeuksellinen.
Otin muutamia kuvia ja käännyin paluumatkalle.
Etelän
ihmiset eivät näytä ymmärtävän, että
saamelaisilla poromiehillä on perustuslakiin kirjattu oikeus harjoittaa
kulttuuriinsa kuuluvia elinkeinoja parhaaksi katsomallaan tavalla. Moottorikelkat,
mönkijät, enduropyörät ja helikopterit kuuluvat
erottamattomana osana tämän päivän "perinteiseen"
poronhoitoon.
Sumupilvi
oli hälvennyt ja nousin vaaran läntiselle nokalle katselemaan
maisemia. Kalliossa näkyi geologien poraamia reikiä.
Joutsenet
olivat siirtyneet pikkulampeen, kahdeksan puhtaanvalkoista lintua. Päätin
tällä kertaa ylittää suon paikasta, missä vastapäinen
metsä oli lähempänä. Pian huomasin seisovani kahdella
lautasen kokoisella luikkamättäällä, loikkaetäisyydellä
pelkkää ruskeaa rimpeä. Vajoaminen pysähtyi, kun
rapa ulottui reiteen. Leiriin päästyäni keitin kahvit
ja mietin, jäisinkö paikalle toiseksikin yöksi.
Päätin
vaihtaa jokea ja yöpyä Tammikämpällä tai Lamminaavan
laidassa. Tavaroita pakatessani panin merkille, että bensaa oli
kulunut huolestuttavan paljon.
* * *
Tammikämpällä
pärisi moottorisaha. Puiston huoltomiehet olivat tekemässä
pitkoksia ja aikoivat vielä samana päivänä Karapuljuun.
Kysyin polttoainetta, mutta ylimääräistä ei ollut:
moottorikaira kulutti tuhottomasti, vain kuusi reikää syntyi
yhdellä tankillisella. Urakka vamistui ja pojat painuivat pohjoiseen
kahdeksanmetrisellä sompiolaisveneellään.
Kämpän
kamiina oli vanhaa mallia, vaikuttava yhdistelmä puuhellaa, höyryveturia
ja saunan kiuasta. Pitkä savutorvi rämisi tuulessa koko illan
ja yön. Konevoimin kulkeneet olivat kirjoitelleet vieraskirjaan
kalavaleita ja juopottelun kuvauksia.
Aamuksikaan
ei tullut kuvausvaloja ja lähdin jokea alas. Vastaan tuli veneellinen
myöhästyneitä ruskaretkeläisiä, Sentiojalla
rakennettiin autotallia.
Kelavaaran
kalakentän edustalla näyttäytyi merikotka, vähän
myöhemmin haukka, harjoitushävittäjä Hawk. Se tuli
matalalla suoraan kohti, nokkavalo loisti harmaassa säässä
yllättävän kirkkaana.
Seitajärvensaaren
ja Muotkarovan välisen salmen jälkeen jouduin kovaan vastatuuleen.
Kun vähensin vauhdin aallokon edellyttämälle tasolle,
vene tuntui liikkuvan vain pystysuunnassa. Matkanteko näytti toivottomalta.
Ohjasin
Puljunsaarten väliseen salmeen ja nousin jaloittelemaan. Saarella
kävellessä tuuli alkoi heikentyä ja jatkoin kiireesti
matkaa. Sivutuuleen päästyäni kulku helpottui ratkaisevasti.
Tuuli heikkeni edelleen ja oli salmivesiin ehdittyäni kokonaan
tyyntynyt.
Kotona
olin viiden maissa, seitsemän tuntia veneessä kökötettyäni.
Bensaa jäi litran verran.
9/2000
|