Poroaita ylittää Repojoen


Veikko Vasama
MOOTTORINPÄRINÄÄ KANSALLISPUISTOSSA

Työnsin veneen vesille vietyäni lapset hoitopaikkaan. Sää ei ollut paras mahdollinen, mutta ei sentään satanut. Evästä oli muutamaksi päiväksi ja bensaa täyden tankin lisäksi yhdeksän litraa.

Kanavassa heikolta tuntunut tuuli puhalsi ulapalla navakasti  suoraan vastaan; hiljensin vauhtia paukutuksen käytyä sietämättömäksi. Valkian Silmävaaran jälkeen pääsin ennen käymättömille vesille ja palasin tutulle veneväylälle vasta lähellä Luirojoen suuta. Tekoaltaan vedenpinta oli ylärajallaan ja joki muistutti koivupökkelöiden reunustamaa vuonoa. Muita veneitä ei näkynyt.

Repojoen kiemuroissa harhauduin pari kertaa uopajaan, kun en suosiolla ymmärtänyt kääntyä täyttä 180 astetta. Ajatellun leiripaikan kohdalla Keskisuvannonmaassa veneeseen näkyivät laavun ruoteet, rannalle noustuani huomasin maatuneen hirsikehikon. Joku oli äskettäin kaatanut kelon ja saanut polttopuuta yli oman tarpeen. Viritin louteeni siihen.

                                      * * *

Heräsin puoli seitsemältä ja pääsin liikkeelle ennen kahdeksaa. Sää oli tuhruinen. Vetisestä kesästä huolimatta suon ylitys onnistui hyvin. Pysähdyin kuvaamaan Iskelmävaaran rinteessä, missä vaaleanvihreää korpiluppoa riippui kuusen oksissa sakeina tuppoina. Joku oli metsällä samassa vaarassa, koira haukkui ja kuului laukauksia. Suovainlammella ääntelivät joutsenet.

Tuohtuneet retkeilijät olivat valittaneet UK-kansallispuiston toimistolla, että vaaran luoteispuolisella rinnesuolla oli pärtsäilty ties millä ajoneuvoilla. Puistonjohtaja KH halusi kuulla minun arvioni tilanteesta.

Kahdella mönkijällä oli ajettu suon halki ja palattu toista reunaa takaisin. Lisäksi näkyi joitakin vanhempia jälkiä. Minulle näkymä ei ollut mitenkään poikkeuksellinen. Otin muutamia kuvia ja käännyin paluumatkalle.

Etelän ihmiset eivät näytä ymmärtävän, että saamelaisilla poromiehillä on perustuslakiin kirjattu oikeus harjoittaa kulttuuriinsa kuuluvia elinkeinoja parhaaksi katsomallaan tavalla. Moottorikelkat, mönkijät, enduropyörät ja helikopterit kuuluvat erottamattomana osana tämän päivän "perinteiseen" poronhoitoon. 

Sumupilvi oli hälvennyt ja nousin vaaran läntiselle nokalle katselemaan maisemia. Kalliossa näkyi geologien poraamia reikiä.

Joutsenet olivat siirtyneet pikkulampeen, kahdeksan puhtaanvalkoista lintua. Päätin tällä kertaa ylittää suon paikasta, missä vastapäinen metsä oli lähempänä. Pian huomasin seisovani kahdella lautasen kokoisella luikkamättäällä, loikkaetäisyydellä pelkkää ruskeaa rimpeä. Vajoaminen pysähtyi, kun rapa ulottui reiteen. Leiriin päästyäni keitin kahvit ja mietin, jäisinkö paikalle toiseksikin yöksi. 

Päätin vaihtaa jokea ja yöpyä Tammikämpällä tai Lamminaavan laidassa. Tavaroita pakatessani panin merkille, että bensaa oli kulunut huolestuttavan paljon.

                                         * * *

Tammikämpällä pärisi moottorisaha. Puiston huoltomiehet olivat tekemässä pitkoksia ja aikoivat vielä samana päivänä Karapuljuun. Kysyin polttoainetta, mutta ylimääräistä ei ollut: moottorikaira kulutti tuhottomasti, vain kuusi reikää syntyi yhdellä tankillisella. Urakka vamistui ja pojat painuivat pohjoiseen kahdeksanmetrisellä sompiolaisveneellään.

Kämpän kamiina oli vanhaa mallia, vaikuttava yhdistelmä puuhellaa, höyryveturia ja saunan kiuasta. Pitkä savutorvi rämisi tuulessa koko illan ja yön. Konevoimin kulkeneet olivat kirjoitelleet vieraskirjaan kalavaleita ja juopottelun kuvauksia.

Aamuksikaan ei tullut kuvausvaloja ja lähdin jokea alas. Vastaan tuli veneellinen myöhästyneitä ruskaretkeläisiä, Sentiojalla rakennettiin autotallia. 

Kelavaaran kalakentän edustalla näyttäytyi merikotka, vähän myöhemmin haukka, harjoitushävittäjä Hawk. Se tuli matalalla suoraan kohti, nokkavalo loisti harmaassa säässä yllättävän kirkkaana. 

Seitajärvensaaren ja Muotkarovan välisen salmen jälkeen jouduin kovaan vastatuuleen. Kun vähensin vauhdin aallokon edellyttämälle tasolle, vene tuntui liikkuvan vain pystysuunnassa. Matkanteko näytti toivottomalta.

Ohjasin Puljunsaarten väliseen salmeen ja nousin jaloittelemaan. Saarella kävellessä tuuli alkoi heikentyä ja jatkoin kiireesti matkaa. Sivutuuleen päästyäni kulku helpottui ratkaisevasti. Tuuli heikkeni edelleen ja oli salmivesiin ehdittyäni kokonaan tyyntynyt.

Kotona olin viiden maissa, seitsemän tuntia veneessä kökötettyäni. Bensaa jäi litran verran.

9/2000