Veikko Vasama
METSÄMINISTERI NÄPÄYTTI EPÄILIJÖITÄ

Helsingin Sanomat viittasi 23.3.02 toisessa pääkirjoituksessaan saamelaisporomiesten lähetystöön, joka kävi äskettäin kolmessa ministeriössä vaatimassa Mh:n hakkuiden lopettamista paliskuntiensa "vanhoissa ja muissa porotaloudelle tärkeissä metsissä". Lehden mukaan ministeri Raimo Tammilehto aikoi tutkia asiaa ja arveli ratkaisun olevan löydettävissä.

Lapin Radio kertoi 26.3. nettisivullaan ministerin panneen toimeksi ja luvanneen, että Metsähallituksen kanssa ryhdytään neuvotteluihin hakkuutavoitteiden pienentämisestä Ylä-Lapissa. Ministerin mielestä hakkuiden ulkopuolelle voitaisiin aluksi jättää kiistaa aiheuttaneet ja porotaloudelle tärkeät vanhat metsät.

On hienoa että saamelaisporonhoitoa ja -kulttuuria kuristavaa toimintaa lopultakin ryhdytään rajoittamaan. Marssijärjestystä ministerin kannattaa ehkä vielä harkita. Sen sijaan että palkittaisiin aktiivisimmat valittajat, metsätalouden rajoitustoimet olisi luontevinta aloittaa laitumiltaan kaikkein heikoimmista paliskunnista.

Vasta työnsä aloittanut ministeri Tammilehto ei ymmärrettävästi ole ehtinyt paneutua kovin syvällisesti Ylä-Lapin asioihin. Jopa poromiesten piiristä on kuulunut epäilyjä, että metsätalous ei ehkä sittenkään ole merkittävin syy poroelinkeinon vaikeuksiin. Laitumet voivat olla heikossa kunnossa sellaisissakin paliskunnissa, joissa metsätaloutta ei luonnonoloista johtuen harjoiteta lainkaan. Toisaalta porotalouden keskeiset tunnusluvut ovat paremmat kauttaaltaan hakatussa Ivalon paliskunnassa kuin kauttaaltaan suojellussa Sallivaaran paliskunnassa.

Siksi on tärkeää, että ministeri nyt herätyksen saatuaan puuttuu toimivaltansa puitteissa metsätalouden lisäksi muuhunkin maankäyttöön, kuten kaivostoimintaan ja tekoaltaiden rakentamiseen. Poroja häiritsevät ja laitumia tallaavat matkailijat ja retkeilijät saataneen kuriin vasta sitten, kun Ylä-Lapin ns. valtionmaat siirtyvät saamelaisten määräysvaltaan ja poronhoidosta tulee alueen itseoikeutettu pääelinkeino.

Tervo ja Päivärinta -ohjelmassa 25.3. puhelimitse haastateltu ministeri Tammilehto piti kohtuuttomana luonnonsuojelujärjestöjen vaatimusta, joka toteutuessaan nostaisi Etelä-Suomen metsien suojelutason nykyisestä 2.1 prosentista 5 prosenttiin. Yön yli nukuttuaan ministeri todisti metsäaktivisteille ja muille asennettaan epäilleille, että korkea suojeluprosentti ei ole hänelle mikään mörkö. Puolet saamelaisalueen metsistä on suojeltu, mutta Tammilehdon mielestä tämä ei estä lisäsuojelua. 4/2002

* * *

JK 1
Ministeriöissä etujaan ajavilta lähetystöiltä ei luonnollisestikaan voi vaatia suhteellisuudentajua, tasapuolisuutta tai tosiasioissa pitäytymistä. Ministeristä tai valtakunnan ykköslehdestä puhuttaessa odotukset asettuvat eri tasolle.

Ministeri Tammilehto varmaankin perehtyy asioihin ja onnistuu vastaisuudessa välttämään vedätykset, mutta Helsingin Sanomat jatkanee valitsemallaan linjalla. Porotalouden nykytilasta puhuessaan HS on käyttänyt pääkirjoitussivullaan hyvinkin kovaa kieltä, mutta saamelaispolitiikan edessä lehti on sananmukaisesti rähmällään. Analyysi saamelaisporonhoidon ongelmista jää paperinohueksi. Yksi "totuus" asiasta riittää, keskustelua ei sallita.

JK 2
"Ministeri ei lopeta Ylä-Lapin metsänhakkuita", uutisoi Lapin Radio nettisivuillaan 12.04.2002 ja jatkaa: "Maa- ja metsätalousministeri Raimo Tammilehdon mukaan Metsähallituksen hakkuita Ylä-Lapissa ei kielletä. Ministeriössä etsitään kuitenkin keinoja vastata poromiesten toiveisiin. Suunnitelmissa on hakkuiden ajoittaminen niin, että ne hyödyntäisivät porojen ruokintaa keväthankien aikaan."

JK 3
Tammilehdon ministerinura jäi lyhyeksi. Loppukevään hallitusremontissa hänen paikkansa sai kokoomuksen kansanedustaja Jari Koskinen.

JK 4
Sattuneesta syystä kirjoituksen varsinaista viestiä pitää etsiä rivien välistä. Rajoitetun sananvapauden oloissa on tavallista testata satiirisilla mielipidekirjoituksilla, ollaanko toimituksissa hereillä.

4-6/2002