Veikko Vasama
KEVÄTHANGILLA KEKKOSPUISTOSSA

22.4.
Oli jo yö, kun hiihdimme Kemihaaran parkkipaikalta Naltion kämpälle. Keli oli mainio ja valoakin riittävästi.

Kämppä oli kummallekin aiemmin käymätön paikka. Tunturin puoleinen nurkka tuntui olevan niin paljon muita alempana, että nukkumissuunta peskalla oli valittava sen mukaan.

23.4.
Monen viikon virheetön poutajakso tuntuu päättyneen. Hiihdin aikani kuluksi Naltiolle ja totesin, että sieltä ei näkynyt mitään. Tunturin luoteispuolen männikössä tapasin puolenkymmentä koppeloa ja ylempänä rinteessä pienen riekkoparven. 

Ihmeeksemme latuja näkyi enemmän kuin kelkan jälkiä. Pari retkeilijää poikkesi koirineen. Toinen miehistä muistutti ulkonäöltään aika tavalla maaherra Oinasta. Kämpän lähistöllä kierteli parvi kirjosiipikäpylintuja.

24.4.
Sää ennallaan, harmaa. Hiihdimme Vieriaavan kautta Kemihaarasta pohjoiseen johtavalle kelkkapolanteelle ja sitä Peskihaaran kämpälle.

Vieriaapa ei ole rannaton, vaikka humppasanoituksessa niin väitetään. Päivän mainittavin lintuhavainto oli varis. Tässä ympäristössä varis on muuttolintu, kevään airut!

25.4.
Aamupäivä oli pitkällä, kun pääsimme liikkeelle. Nummerusaavan tienoilla näyttäytyi korppi, vähän myöhemmin urpiainen. Riekkoa tai metsoa Jaurun eteläpuoliset laajat kuusikot eivät tähän aikaan vuodesta miellytä, mutta poron jälkiä näkyi sitäkin enemmän.

Joki oli pitkästi sulana, yli sentään vielä pääsi lumisiltaa pitkin eikä tarvinnut kahlata. Iltavaloissa valotimme retken ensimmäiset limppukuvat. Tahvontupa oli tyhjä ja asetuimme taloksi. 

26.4.
Sää sädehtivän kirkas ja heikkotuulinen. Nousin Tyyrojan vartta Pirravaatselman kuruun ja puron yli Povivaaran rinteelle.

Siellä tapasin kiirunakoiraan, joka suhtautui lähestymisyrityksiini yllättävän nihkeästi. Kiirunan ruoka pilkisteli aukoista, jotka olivat reunoiltaan koristeellisessa jääriitteessä.

Kiersin vaaran ja pysähdyin pitkäksi aikaa kuusten juurelle Povivaaran kurun länsipäähän. Olin kuvannut paikkaa 70-luvun jälkipuoliskolla ja kelpuuttanut yhden näkymän ensimmäiseen näyttelyyni.

Kuuntelin filmejä vaihtaessani kaksi erää Suomen ja Kanadan tahkoamista MM-kisoissa. Ei sujunut Leijonien peli, mutta iltapäivän aurinko lämmitti mukavasti.

Tyyrojan varressa poimin talteen hangelle pudonneen vastavalosuojan. Kalervo näytti etsineen tosissaan jalustanpaikkaa: latu ylitti puron liekopuita pitkin vähän väliä. 

Illalla pääsimme saunaan, jonka kämpälle asettunut naantalilaisryhmä oli lämmittänyt.

27.4.
Matkalla Peuraselkään alkoi sataa räntää. Tahvolla kuulemamme kohu-uutinen asutusta kirjosiipikäpylinnun pesästä osoittautui ankaksi: neuvotusta paikasta kuusen oksalta löytyi epämääräinen mytty, mutta ei merkkiäkään munista tai poikasista. 

Hiihtelin jokivartta rajavyöhykkeelle ja kuvasin kahdessa paikassa. Toisella kertaa sain kuviin lumisateen. Alajuoksulla tapasin kaksi koskikaraa ja kymmenkunta pulmusta. Linnut söivät joesta nousevia koskikorentoja.

Illalla kämpällä pistäytyivät Jouko Pylväs ja Heikki Kauhanen, Tahvolle menossa. Saimme kuulla, että Sirkkamyrskyn jäljiltä alueella on puuta kumossa tai kallellaan n.198000 kuutiota, runkoja lähes 300 000 kpl.

28.4.
Ilman makuupusseja retkelle lähteneet himolämmittäjät Oulusta ilmestyivät aamulla. Onneksemme olimme kulkeneet sillä tavalla ristiin, että emme sattuneet yöksi samoille kämpille. Miehet söivät itse kuivaamaansa pohjaanpalanutta hernekeittoa ja lähtivät sitten sukset kainalossa rinnettä ylös. 

Tavoitin Kalervon Härkämurustan puhelinkopilla. Kansallispuiston perustamisesta alueen kunnille aiheutuneita menetyksiä kompensoitiin rakennustöillä, joiden tuloksena syntyi tämä erikoislaatuinen, kelohongasta rakennettu yleisöpuhelimen sijoituspaikka. Taukoa pitäessämme taivaalla kaarteli piekana.

Hanki alkoi upottaa kierrellessäni illalla Peskihaaran varressa. Hyvin olikin kantanut koko viikon. Kämppä oli taas tyhjä; yöpymispaikkojen suhteen tuurintynkää oli riittänyt.

Soitin kotiin ja kuulin Maaritin oppineen konttaamaan.

9/2000