|
|
 |
|
Veikko Vasama Suomalaiset jääkiekon ystävät voivat olla jokseenkin tyytyväisiä suosikkiensa esiintymiseen Salt Lake Cityn jääkiekkoturnauksessa. Ennakkoon arvioitiin, että jo välieräpaikan saavuttaminen - mitalista puhumattakaan - vaatii nappisuoritusta. Naganon ihme perustui pitkälti häikäisevään ylivoimapeliin, jota Suomen ykköskenttä esitti kapellimestari Koivun johdolla. Tällä kertaa ylivoimapeli jäi tehottomaksi. Saappaat jalassa kuitenkin kaaduttiin. Samaa ei valitettavasti voi sanoa naisista, joilta pelin perusasiatkin olivat hukassa kuin pikkujunnuilta. Tapahtui sellainen ihme, että jouduin häpeämään leijonajoukkueen esityksiä! Varsinkin erikoistilannepelaaminen tökki pahasti: ylivoimapelissä Suomea tehottomampia olivat Kazakstan ja Kiina, alivoimalla vain Kazakstan. Nykymuodossaan olympialaisten jääkiekkoturnaus on pitkälti NHL:n sanelema "kompromissi". Turnaus pelataan kansainvälisillä säännöillä isossa kaukalossa, mutta muilta osin NHL tuntuu saaneen tahtonsa läpi. Sen vaatimuksesta olympiatauko on niin lyhyt, että joukkueet eivät ehdi harjoittelemaan yhdessä. Slovakia ei voinut osallistua esiturnaukseen parhaalla miehistöllään, koska NHL-joukkueet pitivät kiinni slovakkitähdistään. Seurauksena oli potentiaalisena mitaliehdokkaana pidetyn Slovakian karsiutuminen turnauksesta. NHL saa nimetä (pohjoisamerikkalaisen) päätuomarin otteluihin, joissa vähintään puolet pelaajista on NHL-ammattilaisia. Käytäntö johtaa siihen olympiahengen vastaiseen käytäntöön, että päätuomari ja toinen pelaavista joukkueista voivat edustaa samaa kansallisuutta. Ei ihme, että tuomarityöskentelystä riitti puhetta koko kisojen ajan. Yllättävän monet esimerkiksi Jatkoajan nettikeskusteluun osallistuneista tuntuvat pitävän NHL-tuomareita jonkinlaisina yli-ihmisinä, joiden ratkaisuihin kansalliset intohimot tai Eurooppa vastaan Pohjois-Amerikka -asetelma eivät missään tilanteessa vaikuta. Yksikään ottelu ei onneksi ratkennut puolueelliseen tuomarointiin, mutta niin olisi voinut käydä. Naisten loppuottelussa amerikkalainen päätuomari teki kaikkensa järjestääkseen kultamitalit "oikealle" joukkueelle. Tuomarilinja poikkesi tuntuvasti siitä, mihin Suomessa on totuttu. Ape Suhosen jyrkästi paheksuma pystypaini ei ollut mahdollista, sillä kiekottoman pelaajan estämiset vihellettiin äärettömän herkästi. Periaate sinänsä on kannatettava, mutta toteutuksessa mentiin äärimmäisyyksiin. Esimerkiksi naisten pronssiottelussa suomalaispelaaja sai estämisjäähyn väärästä ajolinjasta, ilman minkäänlaista kontaktia. Kiekottomaan pelaajaan ei saanut koskea, mutta kiekolliselle sai varsinkin ottelun loppuhetkillä tehdä mitä tahansa. NHL-tyylin mukaisesti tuomarit eivät halunneet ratkaista pelejä. Toisaalta on melkoinen ratkaisu jättää viheltämättä, kun kiekolliselta pelaajalta koukitaan ylivoimahyökkäyksessä takaapäin jalat alta! Kanada pysyi vastoin tapojaan pois jäähyboksista, mutta harrasti ikävää jälkipeliä. Teemu Selänteen taklattua Chris Prongeria jäähyn arvoisesti Pronger uhkasi kostaa tulevissa NHL-peleissä. Kun paineet olivat kovimmillaan, vastaavanlaiseen noutajalla uhkaamiseen syyllistyi myös Kanadan joukkueen valinnut Wayne Gretzky. Julmistelun kohteeksi joutui aitoon kanadalaistyyliin oman maalivahtinsa koskemattomuutta puolustanut tsekkipakki Roman Hamrlik. USA juhli turnauksen alussa ja Kanada lopussa. Molemmat olivat ottaneet opikseen konttaamisen Naganossa. Kanada sai avausottelussaan Ruotsilta tarpeellisen lisäopetuksen. Oli merkillepantavaa, kuinka nöyrästi lajin kirkkaimmista tähdistä koottu Kanada pelasi puolivälieräottelun Suomea vastaan! Vaikutelmaksi jäi, että kolmannen erän painostuksesta huolimatta leijonien mahdollisuudet ottelun voittamiseen olivat käytännössä vähäiset. Kanada hallitsi loppuottelua lähes näytöstyyliin ja pelasi loistokasta jääkiekkoa. Kiitos siitä ja onnittelut mestareille! 2/2002 Miesten
turnauksen tulokset ja tilastot |
  |