En ole juurikaan seurannut digipokkareiden kehitystä, mutta nyt oli vähän pakko: pääsin valitsemaan kameraa harrastusta aloittelevalle kaverille. Pieni sen piti olla ja sai vähän maksaakin, ehkä erikoisen värinen.
Keskityin hintaluokkaan 300-400€, arvostin zoomin laajakulmaisuutta, halusin hyvää käsiteltävyyttä, kuvanvakaimen ja oikean akun. Bonuksena sai tulla herkkujakin. Päädyin Panasonic Lumixiin.
Vaikka ulkomitat ja paino olivat tiedossa, kamera tuntui käteen saatuna naurettavan pieneltä. Aloitin oman digikauteni G-sarjan Canonilla (olisikohan ollut kolmonen), miellyin laitteeseen ja vaihdoin viitoseen. Minun käteeni G5 sopii edelleen mainiosti, mutta Lumiksiin verrattuna se on järkäle.
Pokkareiden (ja puhelimien) kehitys näyttää menevän niin, että yhä pienikokoisemmat laitteet tuottavat yhä suurempia kuvatiedostoja. Aloittelijalle suuresta kuvakoosta on enemmän haittaa kuin hyötyä.
Lumiksin suurin kuvakoko on 9 Megaa, kaikin puolin ammattimaisemmalta vaikuttavan G5-kameran vain 5. Toisaalta Geesarjan uusimman mallin kuvakoko on samaa luokkaa kuin saman firman ns. puoliammattilaisrunkojen eli 12 M.
Tiedostokoon kasvattamisen voi jotenkin ymmärtää, jos kamerassa on muita vähänkään vaativampaan käyttöön viittaavia ominaisuuksia, esimerkiksi mahdollisuus kuvata RAW-tiedostoja.
Ensivaikutelma Lumiksista on tulevaa käyttäjäänsä ajatellen positiivinen. Vakain toimii loistavasti, valotukset ja tarkennus osuvat kohdalleen. Lomalla tapahtuvaa intensiivistä ja pitkäkestoista näppäilyä varten on syytä hankkia vara-akku.
