Pronssipeli oli kuin Suomen turnaus pienoiskoossa, hyvän ja huonon pelaamisen vuoristorataa.
Tason vaihtelu henkilöityi Sami Saloon: ensimmäisessä erässä hartaasti odotettu yv-maali ja Suomi johtoon 1-0. Toisessa erässä kammottava harhasyöttö, alivoimamaali ja numerot 1-3. Siinä vaiheessa usko oli koetuksella.
Mutta Suomi nousi sillasta, pelasi parhaan eränsä oikeaan paikkaan ja mitalijuhlat saattoivat alkaa.
Minun mielestäni finaalissa kohtaavat turnauksen selkeästi parhaat joukkueet, joten kolmas sija on Suomelta maksimaalinen suoritus. Se on enemmän kuin uskalsin toivoa.
Kiitos, Leijonat!