Mittari näytti aamulla yhtä lämpöastetta, joella sumua, ilmassa vahva syksyn tuntu.
Rannassa näin syksyn ensimmäiset joutsenet, todennäköisesti kihlaparin. Linnut nousivat siivilleen Jängislahdesta, lensivät ensin suoraan kohti ja minut huomattuaan Vitikanperän suuntaan.
Seurasin lintuja ja mietin, miten ne olivat viettäneet mahdollisesti viimeisen vapaan kesänsä. Olivatko tehneet interair-kiertueen koluten laajan kotimaakuntansa Lätäsenolta Sallan aapasoille?
Tuskinpa vain, vaikka syytä olisi ollut. Tulevina kesinä hauskoitteluun ei jää aikaa. Kevään kiihkeitä viikkoja seuraa puuduttavan pitkäveteinen haudontaurakka, joka vaihtuu alituiseen huoleen poikasten turvallisuudesta. Lopuksi on vielä suostuteltava vastahakoinen jälkikasvu rasittavalle muuttomatkalle.
Mutta turhaanpa tässä synkistelen. Joutsenille jokainen hetki on täyttä linnun elämää.