Lähdimme vieraidemme kanssa Pekkalaan varovaisen toiveikkaina. Lähes kuukauden päivät paikalla viihtyneen kesävieraan edesottamuksia ei enää seurata päivittäin Lapin Kansassa tai Birdlifen Tiirassa; viimeisin havainto oli kolmen päivän takaa.
Ajoimme kylän läpi kulkevaa tietä ja tähystimme kumpaankin suuntaan. Lintua ei näkynyt, mutta talon pihalla liikkui ihmisiä. Pysähdyimme ja menin kysymään: “vieläköhän se haikara…”
Vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä: “tuosta mäki ylös ja siellä se on tien vasemmalla puolella”.
Toden totta: haikara istui pylvään nokassa sukimassa sulkiaan. Pysäköidessämme paikalle saapui toinen auto, ja kysymys esitettiin tällä kertaa meille: “liikutteko lintuasioilla?”
“Joo, tuolla se on tolpan nokassa.”
Kun olimme kotvan aikaa katselleet ja kuvanneet lintua, joukkoamme lähestyi uusi kyselijä: “missähän se haikara…”
