Paavo Väyrynen on poliitikko, joka ei jätä ketään kylmäksi, päinvastoin: hän saa toisin ajattelevan näkemään punaista, vaikka kirjoittaisi vihreydestä! Lisäksi karvat nousevat pystyyn ja iho menee kananlihalle. Yllättävän kauan sivuraiteella viihtynyt politiikan besserwisser pyrkii takaisin eduskuntaan Lapin vaalipiiristä.
Kolumni Cityvihreydestä kestävään kehitykseen julkaistiin Lapin Kansassa 26.9. ja se löytyy Väyrysen verkkosivuilta. Siinä Väyrynen opettaa, mitä suomalainen ympäristöpolitiikka on ja mitä sen pitäisi olla.
“Kun aloin muutama kuukausi sitten puhua ja kirjoittaa cityvihreydestä, tarkoitukseni oli selventää ympäristöpolitiikan vaihtoehtoja. Halusin esittää kielteisessä valossa Suomessa viime vuosina vallalla olleen ympäristöpolitiikan linjan, joka on monin tavoin ristiriidassa kestävän kehityksen periaatteiden kanssa.”
Väitettään Väyrynen perustelee mm. sillä, että Suomen ympäristöpolitiikka “myötäilee väestön keskittymistä ruuhkakeskuksiin ja pyrkii estämään uusiutuvien luonnonvarojen kestävää käyttöä.”
Omista lähtökohdistaan Väyrynen nimeää symbolikysymyksiksi suhtautumisen Vuotoksen altaan rakentamiseen ja turpeen käyttöön energianlähteenä. Hedelmätöntä haikailua: Vuotoshanke on kuopattu lopullisen tuntuisesti, eikä keskustan poliittinen voima riitä tekemään turpeesta uusiutuvaa energiamuotoa.
Vuotoksesta kiukutellessaan Väyrynen unohtaa tarkoituksella ympäristöpolitiikan suuret saavutukset, esimerkiksi vesistöjen tilan radikaalin kohentumisen. Kun teollisuuden ja taajamien päästöt on saatu kohtuudella kuriin, kriittiset katseet kohdistuvat oikeutetusti hajakuormitukseen.
Väyrysen tulkinnan mukaan ympäristöministeriö on alusta alkaen ollut cityvihreiden - muidenkin kuin Vihreään liittoon kuuluvien käsissä. Esimerkiksi “ensimmäinen ympäristöministeri Matti Ahde kunnostautui vaatimalla monien Pohjois-Suomelle tärkeiden ja myös ympäristön kannalta katsoen järkevien hankkeiden toteuttamista.”
Onkohan Väyrystä jäänyt jurppimaan kiista, joka käytiin Sirkka-myrskyn lokakuussa 1985 kaatamien puiden korjuusta. Jaurujoen varsille suunniteltiin kaikkien aikojen konesavottaa, mutta ministeri Ahde harasi vastaan.
Jaurun laakso sijaitsee v.1983 perustetussa Urho Kekkosen kansallispuistossa, mutta tämä seikka ei vähääkään hillinnyt silloisen Lapin maaherran ja muiden hankkeen arvovaltaisten kummisetien innostusta. Tänä päivänä ei voida kuvitellakaan, että kukaan vaatisi järkevyyden nimissä metsätaloustoimintaa lakisääteiselle luonnonsuojelualueelle! Positiivista asennetason kehitystä tämäkin, ei tosin varmaankaan Väyrysen mielestä.