Olipa ottelu!

Venäläistuomareiden passitettua Olli Jokisen suihkuun Tami Tamminen ennusti, että jossain vaiheessa ottelua Suomi saa kompensaation. Juuri näin tapahtui.

Suomi pääsi peliin mukaan Ville Koistisen lämärillä, jossa kiekko meni maaliin sivuverkon läpi. Tuomarit hyväksyivät maalin keskusteltuaan videotuomarin kanssa.

Vastaavaa tapahtuu äärimmäisen harvoin, ja arvokisoissa maalin syntytapa on todennäköisesti ennennäkemätön.

Televisiosta moneen kertaan nähtynä asia on päivänselvä, mutta HS muotoilee varovaisesti:

- Ville Koistinen laukaisi b-pisteen keskeltä etualanurkkaan. Maali näytti kyseenalaiselta. Tv-kuvien perusteella kiekko olisi mennyt sisään sivuverkosta.

Aftonbladet ei epäröi, vaan julistaa tapauksen tuomariskandaaliksi.

Edit. Lainaus IIHF:n peliraportista:

NOTE: The IIHF formally acknowledged after the game that Koistinen’s shot had, indeed, entered the side of the net and should not have counted, and the video-goal judge will not be working for the rest of the tournament.

Toivottavasti myös päätuomarit hyllytetään.

Eilisen ottelun jälkeen kisastudiossa vieraillut Jukka Jalonen ei tiennyt, pitäisikö Suomen peliesitykselle itkeä vai nauraa. Katastrofaalista ylivoimapeliä Jalonen kommentoi mm. toteamalla jotenkin niin, että kaikkea on kokeiltava jotta nähtäisiin että ei toimi.

Päävalmentaja Doug Shedden suostui sijoittamaan Saku Koivun ykkösketjun sentteriksi vasta kansanäänestyksen ja suostuttelun jälkeen. Muu valmennusjohto joutui vuorostaan myöntymään eilen nähtyyn kokeiluun: Saku pelasi toisena viivamiehenä ylivoimakentällisessä, joka koostui pelkistä hyökkääjistä.

Tasakentällisin ykkösketju toimi paremmin Sakun kuin kuutamolla haahuilevan Olli Jokisen johtamana, mutta eilisessä pelissä täysillä miehistöillä ei juurikaan pelattu.

Ape Suhonen kritisoi otteluihin valmistautumista ja “epäsuomalaista” peluuttamista. Leirityksessä mukana ollut Sinuhe Wallinheimo puolusteli valmennusjohdon ratkaisuja, mutta Jalonen myönsi Suhosen kritiikin oikeutetuksi ja lupaili muutoksia jatkossa. Ilman Sheddeniä älyttömimmät kokeilut olisivat varmuudella jääneet tekemättä.

Paras jääkiekko-osaaminen ei tunnetusti löydy kaukaloista tai pelaajapenkin takaa, vaan studioista, toimituksista ja ennen kaikkea kotisohvalta. Niin nytkin.

Mario Lemieux ole entinen ketjukaverini enkä ole pelannut ensimmäistäkään NHL-ottelua, mutta väitän tuntevani ja ymmärtäväni suomalaista jääkiekkoa paremmin ja syvällisemmin kuin päävalmentaja Doug Shedden.

Kyse ei ole jälkiviisaudesta. Otin tässä blogissa kantaa valmentajakysymykseen jo ennen kuin jääkiekkoliitto kertoi toteuttavansa Kummolan mahti-idean:

- Suomen jääkiekkoliitto ilmoittaa hetkisen kuluttua alkavassa tiedotustilaisuudessa, kuka jatkaa Erkka Westerlundin jälkeen maajoukkueen päävalmentajana. Oma toivomukseni on, että tehtävään valittaisiin Jukka Jalonen. Huonompi vaihtoehto olisi Doug Shedden.

Kaikesta huolimatta: isänmaallisena ihmisenä ja jääkiekon ystävänä toivon parasta ja pelkään pahinta. Mitään ei ole vielä voitettu eikä hävitty.

Norja osoitti jo toistamiseen, että keskialueen sumputtaminen - kapeassa kaukalossa hyvin tehtynä - on pirullisen tehokas pelitapa. Toisaalta se on varma tapa vähentää ottelun viihdearvoa. Vaikka arvostan Kanadaa ja symppaan Norjaa, en jaksanut katsoa eilistä ottelua yhtä erää enempää.

Sumputtaminen on passiivista pelaamista, missä ei edes yritetä karvata: vastapuolen hyökkäyksiä odotetaan keskialueelle ryhmittyneenä. Syvälle päästäkseen hyökkäävä joukkue joutuu heittämään kiekkoa päätyyn, koska vaihtoehtona ovat kiekonmenetykset ja niistä käynnistyvät vastahyökkäykset.

Sumputtavaa joukkuetta vastaan tahkottaessa taitopelaajien pelihuumori joutuu koetukselle. Esimerkiksi ikiaikainen suosikkisentterini Niko Kapanen lausahti Slovakia-pelin jälkeen, että oli hienoa kun vastapuolikin halusi pelata.

Suomi ja Kanada olivat ongelmissa, kun harjoiteltu pelitapa ei toiminut Norjaa vastaan. Toivomisen varaa oli toki asenteessakin. Joka tapauksessa oli mukava kuulla, että sekä Tuomo Ruutu että Sinkku Wallinheimo antoivat rehdin tunnustuksen Norjan joukkueelle, joka toteutti tinkimättä omalta kannaltaan järkevää taktiikkaa.

Kannattaisiko Suomen tasoisen joukkueen joskus pelata Norjan tyylillä? Varmasti kannattaisi, esimerkiksi Venäjää vastaan ottelun alkupuoli. Kun naapurin tähtipelaajat turhautuvat tehottomuuteensa, joukkue muuttuu laumaksi kiekonkuskaajia. Silloin on aika iskeä.

Toisaalta Ruotsia ehkä lukuun ottamatta yksikään jääkiekkoilun huippumaa ei lähde peruuttelemaan, vaikka se olisikin lopputuloksen kannalta järkevää. Sama koskee sumppupelin harjoittelemista.

Liigatasolla on tavallista pelata vieraissa passiivisemmin kuin kotiyleisön edessä, harvoin sentään suoranaista sumppukiekkoa. On tapana puhua fiksusta vieraspelaamisesta.

Suomi ei ole toistaiseksi vakuuttanut, vaikka voittikin alkulohkonsa. Sekä Norjalle että Slovakialle olisi aivan hyvin voitu hävitäkin. Slovakiaa vastaan nähtiin kammottavia puolustusvirheitä ja harhasyöttöjä, joista syntyneitä läpiajoja maalivahti Bäckström joutui selvittämään.

Potentiaalia pelin parantamiseen on vaikka kuinka. Toivottavasti tänään nähdään valmiimpia otteita.

“Maamme vanhimmat kansallispuistot, Pallas-Yllästunturi ja Pyhätunturi täyttävät kuluvana vuonna 70 vuotta“, Suomen luonnonsuojeluliitto muistuttaa 21.4.2008 julkaisemassaan tiedotteessa ja jatkaa:

“Juhlavuoden ”kunniaksi” ympäristöministeriössä valmistellaan lakiesitystä, joka sallisi matkailua palvelevan lisärakentamisen vuonna 1938 perustettuun Pallas-Yllästunturin kansallispuistoon. Puiston sisälle jäänyt hotelli voitaisiin laajentaa moninkertaiseksi. Esitys vaarantaa ratkaisevalla tavalla kansallispuistojen perimmäisen tarkoituksen: säilyttää Suomen luonnon kansallisesti ja kansainvälisesti arvokkaimmat kohteet luonnonnähtävyyksinä ja luonnonharrastusta varten.”

Olen odottanut kiinnostuneena paikallisten luonnonsuojelijoiden kannanottoa kiistaan. Tänään sellainen saatiin, kun Muonion Luonto -yhdistyksen ja Suomen luonnonsuojeluliiton liittoneuvoston puheenjohtaja Markku Kuortti avautuu Lapin Kansassa.

Kuten muistetaan, Markku Kuortti nousi julkisuuteen ns. Muonion metsäsodan keulahahmona. Hyvänä selustatukena ja lopulta maksumiehenä kunnostautui nyt Pallaksella sijaitsevan hotellinsa laajentamista haluava matkailumoguli Pertti Yliniemi. Taistelutoverit näyttävät ymmärtävän edelleen hyvin toisiaan.

Kuortti sanoo LK:n mukaan olevansa pahoillaan edustamansa liiton mukanaolosta lakimuutosta vastustavassa Pelasta Pallas -liikkeessä.

Kun luonnonsuojeluliitto korostaa kannanotossaan asian periaatteellista puolta ja matkailun nimissä tapahtuvaa kansallispuistojen nakertamista, Kuortti tarrautuu lillukanvarteen:

- Lakimuutos koskee todella vain aluetta, jolla ei ole neliötäkään jonkun kokoisen pillarin ennestään mylläämää luontoa.” Kuortti vakuuttaa suojelevansa varsinaisia kansallispuistoja vaikka viimeisillä voimillaan, mutta “homeisten hotellihuoneitten ja sorakentän suojelijaksi hänestä ei ole.

Kuortti vertaa Lapin ajankohtaisia suojelukiistoja Pallas-adressin keskusteluosiossa näin:

- Mikäli oikeasti olette huolestuneet Lapin luonnosta ja luonnonsuojelusta, allekirjoittakaa adressi Kutturan tiestä. Se hanke on oleellisesti mielettömämpi ja luonnon ja luonnonsuojelun kannalta monin verroin tuhoisampi kuin tämä Pallaksen asfalttialueen ja siellä sijaitsevien homeisten rakennusten “suojelu”.

Luonnonsuojelun kannalta vahingollisia hankkeita on turha asettaa vastakkain. Yhtä turhaa on karsinoida ketään asian tiimoilta: Lapin luonnosta huolestunut voi aivan hyvin allekirjoittaa sekä Kutturan tietä että Pallashotellin laajentamista vastustavan adressin. Niin minäkin tein.

Helsingin Sanomien toukokuun kuukausliitteessä kerrotaan kivitystuomion uhkaavan aviorikokseen syyllistyneitä miestä ja naista Iranissa.

Toimittaja Ilkka Malmberg käsittelee poliittisesti arkaluontoista aihetta kieli keskellä suuta, tasapainoillen kuin sirkustaiteilija.

Teksti jakautuu kolmeen osioon. Aluksi esitellään lyhyesti ilmiön levinneisyys ja itse tapahtuman kulku.

Artikkelin mukaan kivittämällä rankaisemista tapahtuu Iranin lisäksi Afganistanissa, Nigeriassa, Pakistanissa, Saudi-Arabiassa, Sudanissa ja Arabiemiraateissa.

Esimerkiksi Iranin rikoslain mukaan toimittaessa tuomari heittää omakätisesti ensimmäisen kiven ja valvoo, että jatkokin sujuu sivistyneesti.

Todistajiksi tarvitaan neljä miestä tai vaihtoehtoisesti kolme miestä ja kaksi naista. Nykytekniikan ansiosta todistajina voi olla koko islamilainen maailma.

Artikkelin keskimmäisestä osiosta löytyy monenlaista ymmärtämystä.

Kirjoittaja muistuttaa tärkeästä periaatteellisesta yksityiskohdasta:

“Vaikka kivitystuomioita esiintyy vain muslimimaissa, kivitys ei perustu Koraaniin vaan haditheihin eli perimätietoon Profeetan elämästä. Itsensä Muhammedin kerrotaan kivityttäneen huorintekijöitä.”

Pakko kysyä, tekeekö vastaavanlainen perimätieto lasten kanssa avioitumisesta jotenkin hyväksyttävää?

Artikkelin poliittinen korrektius varmistetaan kolmannessa osiossa toteamalla, että kivittäväthän muutkin kuin muslimit, tai ainakin ovat joskus kivittäneet.

Tuntuu melko kaukaa haetulta rinnastaa nykytodellisuuden ilmiö historialliseen käytäntöön, varsinkin kun temppu tehdään Ajantieto-palstalla:

“Vanhan testamentin juutalaiset vasta kovia kivittäjiä olivat“.

Luonnehdinta “kova kivittäjä” tarkoittaa tässä tapauksessa erityistä julmuutta ja kohteen häpäisemistä. Kirjoittaja esittelee juutalaisen lain peruskirjan, Talmudin yksityiskohtaisia ohjeita kivitystoimituksen käytännön järjestelyistä.

Onkohan tarkoituksena viestittää, että vanhoihin hirmutekoihin verrattuna muslimimaissa edelleen jatkuvat kivitykset ovat eräänlaisia kulttuuritekoja (joiden esiintymiseen myös ympäristötekijät ovat vaikuttaneet):

“On oikeastaan aika ymmärrettävää, että kivitys on on ollut Lähi-idän maissa niin suosittua. Kiviä on siellä aina käsillä.”

Malmberg tarjoaa vakuuttavan näytteen ammattitaidostaan ja samalla malliesimerkin siitä, miten islamin pimeitä puolia on tapana käsitellä tämän päivän Euroopassa.

Artikkeli on tasapuolinen, poliittisesti korrekti ja taatusti kivittäjiä loukkaamaton.

Viime kauden päätteeksi Veikkausliigaan noussut Rovaniemen Palloseura voitti ensimmäisessä kotiottelussaan hallitsevan Suomen mestarin, Tampere Unitedin numeroin 2-1. Kotijoukkueen maalit viimeisteli sambialainen kärkipelaaja Nvimunya Mweetwa.

Rovaniemellä toista kauttaan pelaavalla maalintekijällä on tapana tuulettaa osumiaan näyttävällä volttisarjalla, joista Lapin Kansa sai otteluraporttinsa otsikon: Mweetwan voltit pyörivät jo.

Ottelu pelattiin Keskuskentän kohtuukuntoisella viheriöllä, joka ei tosin tähän aikaan vuodesta vielä vähääkään viherrä. Sarja-avaus oli houkutellut paikalle 2263 katsojaa.

Sään suhteen tapahtuman ajoitus oli täydellinen: ottelun alkaessa lämpöä oli vielä lähes 18 astetta, mutta Lappia päivätolkulla hellinyt lämpöaalto oli jo alkanut vaihtua normaaliksi kevätsääksi.

Jos ottelu pelattaisiin vasta tänään, Mweetwa ja muut Arfikan auringossa sydäntalven viettäneet pelimiehet saattaisivat olla pahasti kohmeessa.

Lämpimän puolella ollaan, mutta täpärästi.

Toukokuun kolmantena vietetään YK:n kansainvälistä lehdistönvapauden päivää.

Helsingin Sanomat kertoo tänään egyptiläisestä Abdel Karim Suleimanista, joka istuu vankilassa “islamin ja presidentti Hosni Mubarakin halventamisesta”. Rikosnimike tarkoittanee kaikenlaista julkisesti esitettyä kritiikkiä, jonka kohteita ovat islam, Egyptin poliittinen järjestelmä ja vallassa oleva poliittinen eliitti.

Toimittaja Eveliina Saarinen toteaa artikkelissaan, että “Karim Amerin tapaus oli kuolinisku bloggaajille Egyptissä – ja muissakin arabimaissa. Heitä oli aiemminkin ahdisteltu, mutta neljän vuoden vankeustuomio oli ennenkuulumaton rangaistus.”

Suomessa uskaltaa vielä blogata ilman pelkoa vankilaan joutumisesta, mutta tarkkana kannattaa olla: “vääriä” mielipiteitä julkaiseva saattaa syyllistyä rikokseen.

Vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalainen teki ennen muihin tehtäviin siirtymistään poliisille joukon tutkintapyyntöjä, joista ainakin yksi on johtanut tuomioon ja sakkorangaistukseen “kiihottamisesta kansanryhmää vastaan”. Kertomus tuomiota edeltäneestä Espoon käräjäoikeuden istunnosta löytyy täältä.

HS:n haastattelema kansanedustaja Jyrki Kasvi pitää “huolestuttavana tämänhetkistä tilannetta, joka on otollinen ennakkosensuurille“.

- Tällä hetkellä ilmapiiri on sellainen, että kun tulee jokin ongelma, se ratkaistaan kiellolla, Kasvi sanoo.

Hyvä esimerkki Kasvin mainitsemasta lähestymistavasta on vaatimus, että islamin arvostelu tulisi (Euroopassakin) kriminalisoida.

Kirjoitin äskettäin Saamelaiskäräjien puheenjohtajan yrityksestä vaikuttaa Lapin Kansan saamelaisia koskevaan uutisointiin mm. uhkaamalla lehteä JSN:n käsittelyllä.

Saamelaiskäräjien lakimiessihteerin tehtävistä eläkkeelle jäänyt Heikki J. Hyvärinen näyttää luottavan järeämpiin keinoihin. Kohteena ei ole Lapin Kansa, vaan kyseisessä lehdessä aktiivisesti “vääriä” mielipiteitä julkaiseva, aiemmin saamelaispolitiikassa pitkään mukana ollut Jouni Kitti.

Lainaan Lapin Kansan mielipidepalstalla 1.5.2008 julkaistun Hyvärisen kirjoituksen viimeisen kappaleen:

“Samalla saan ilmoittaa, että maa- ja metsätalousministeriön vapaa-ajankalastuksen tarkastaja Jouni Kitin saamelaisia ja saamelaiskäräjiä koskevien kirjoitusten arviointi rikosoikeudelliselta kannalta on meneillään. Selvityksen valmistuttua se toimitetaan valtakunnansyyttäjän tutkittavaksi mahdollisia syytetoimia varten. - Selvitys ei koske pelkästään Kittiä.”

Herää kysymys, millaisella silmänkääntötempulla saamelaispolitiikan ja -poliitikkojen arvosteleminen voidaan tulkita rikosasiaksi. Toisaalta Mikko Puumalainen, Mika Illman ja Espoon käräjäoikeus ovat osoittaneet kaiken olevan mahdollista, jos “rikoksena” on kiihottaminen kansanryhmää vastaan.

Kaikille meille sananvapauttamme arvostaville halutaan siis erityisen painokkaasti selventää, mitä vähemmistövaltuutetun asiakkaista on lupa ajatella ja kirjoittaa.

Kello tulee 20, ja virallinen lämpötila Rovaniemellä on yli 18 astetta! Sää suosii lintujen muuttoa ja vapunviettoa ulkoilmassa.

Päivän linturetket ovat tuottaneet mukavasti uusia lajeja: lehtokurppa, tukkakoskelo, jouhisorsa, valkoviklo, silkkiuikku ja pikkulokki. Viimeksi mainitut (2) ovat samalla kevään ensimmäiset havainnot Lapin lintutieteellisen yhdistyksen toimialueella. Kemin ympäristön lintuharrastajat kuuluvat eri yhdistykseen.

Äsken Ounaskoskella käydessäni lintuja oli vähänlaisesti, mutta juhlivaa nuorisoa sitäkin runsaammin. Näin alkuillasta touhu vaikutti asialliselta, ja jos oikein kuulin, uimarannan puolella vieraillutta poliisiautoa tervehdittiin hajanaisilla suosionosoituksilla.

Pääministeri Matti Vanhanen on kuin telkkäkoiras kevätsulassa: ei tiedä miten päin olisi.

Syynä tietenkin naisasiat.

(kuva Iltalehdestä)

Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi paheksuu Lapin Kansan päätoimittajalle osoittamassaan kirjoituksessa tapaa, jolla lehti käsitteli Inarissa 17.4. järjestetyn maaoikeusseminaarin tapahtumia ja taustoja.

LK:n toimittaja Veikko Väänänen on ennenkin joutunut johtavien saamelaispoliitikoiden tulilinjalle. Väänäsen saamelaispolitiikkaa käsittelevien tekstien kriittinen perusssävy johtuu paljolti siitä, että hän on perehtynyt asiaan - näin uskallan arvioida - perusteellisemmin kuin yksikään kollegansa.

Näkkäläjärvi päättää kirjoituksensa:

“Lehtenne linja saamelaisasioissa on hyvin arveluttava, ja ei olisi ihme jos uutisointinne saamelaisasioista tullaan viemään taas kerran Julkisen Sanan neuvoston käsittelyyn.”

Päätoimittaja Heikki Tuomi-Nikula ei säikähdä Näkkäläjärven JSN-uhkailua, vaan vastaa mm. näin:

“Lapin Kansa suhtautuu uutisoinnissaan saamelaiskäräjiin samoin uutiskriteerein kuin mihin tahansa julkisyhteisöön, tässä tapauksessa sopiva vertailukohta on eduskunta. Poliittisesti sitoutumaton sanomalehti ei voi olla käräjien tiedotteiden sokea levittäjä, vaan se lähestyy asioita journalistisesti.”

Päätoimittaja Tuomi-Nikula huomauttaa LK:n pitävän palstansa auki kaikenlaisille saamelaisasiaa koskeville mielipiteille.

Vasta äärimmäisen tiukan äänestyksen jälkeen tehtäväänsä valitun Näkkäläjärven luulisi muistavan, että maaoikeusseminaarissa esitetyt vaatimukset ja ILO-sopimus ylipäätään herättävät ristiriitoja jopa saamelaiskäräjien sisällä, puhumattakaan koko Ylä-Lapin väestöstä. Totta kai tämän tulee näkyä alueen valtalehden kirjoittelussa.